Mikko Virtanen
40-vuotias salolaisyrittäjä harrastaa vanhojen pelikonsoleiden keräilyä, lumilautailua, nettisivujen tekoa ja ylläpitoa, urheiluautoja sekä vesijetteilyä.
Arkisto
Lauantaina uutisoitiin isosti monessa mediassa "Teinit polttivat 12-vuotiaan pojan kasvoja Salossa". Linkit levisivät sosiaalisessa mediassa ennätysvauhtia ja koko uutista pidettiin uutena pohjanoteerauksena Suomen nykytilanteessa ja vakavana käännekohtana juuri samana uutispäivänä julkaistulle HS.fi:n tutkimukselle "Nuorten väkivalta on yleisintä Helsingissä, vähäisintä Salossa". Yht'äkkiä tuntui, että puoli internetiä oli halukkaita kaivamaan pölyiset pesäpallomailat varastojen uumenista ja lähteä antamaan opetusta näille riivatuille teineille. Tilannetta ei taatusti helpottanut lähiviikkoina julkaistut useat knockout-pelin uutisoinnit Helsingistä.
Onko tämä kaikki hulluus saavuttanut pienen Salon kuppikunnat? Bongasin Iltalehden fb-postauksen kommenteista viestin, jossa kirjoittaja oli kuullut "luotettavalta taholta" kyseessä olleen räjähteillä leikkimisen ja koko juttu oli hätävale vanhemmille. Pidin peukkuja pystyssä tälle teorialle, sillä en halunut uskoa uutista todeksi. Jos tämä olisi oikeasti tapahtunut, voisinko päästää vaimoa ja lasta enää ulos lainkaan, varsinkaan pimeään aikaan?
No onneksi tämä luotettava taho oli tällä kertaa oikeasti luotettava tai ainakin hyvä veikkaus ja koko kohu perustui tosiaan vanhemmille keksittyyn valheeseen. Oli muuten tämän syksyn huojentavin uutinen.
Jos lapsi olisi onnistunut salaamaan sattuneen vahingon paremmin eikä perätön väite olisi selvinnyt nopeasti, mitä olisikaan voinut tapahtua? Juuri taannoin telkkarista tuli Häjyt-elokuvan uusinta, jossa poltettiin vanhan isännän uusi piharakennus pelkkien perättömien huhujen takia. Tämä voisi olla totta oikeassa elämässä ja joku täysin viaton mopoteini olisi voinut saada palovammoja naamaansa omankädenoikeuksien seurauksena. Tässä mielessä sosiaalinen media on pelottavan tehokas - väärällä tavalla.
Pystyn kuitenkin samaistumaan tähän pojan hätävaleeseen hyvin ja kerron siitä yhden esimerkin:
Lapsena kävimme kaverin kanssa lähistöllä olevan talon pihalla usein omena- ja luumuvarkaissa. Teimme sitä useita kertoja, kunnes kerran talossa asuva eläkeläismies huomasi meidät ja tuli keppi kädessä ulos ottamaan meidät kiinni ennen kuin ehdimme koskea puihin. Keksimme hätävaleen, että olimme tulleet ilmoittamaan tälle isännälle, kuka hänen puistaan on käynyt varastamassa maukkaita hedelmiä. Olimmehan sentään kuuliaisia ja kilttejä lapsia.
Kerroimme papparaiselle pari tekaistua yläluokkalaisen nimeä koulustamme ja saimme palkinnoksi ottaa niin paljon omenoita ja luumuja kuin vain halusimme. Lisäksi saimme vielä 50 markkaa rahaa. Vau! Epärehellisyys kannatti - ainakin sen yhden kerran! Emme jatkossa uskaltaneet mennä enää lähellekään sitä pihaa sillä isäntähän luultavasti otti yhteyttä kouluun ja sai selville, että häntä on hieman juksattu.
Hätävale voi siis toisinaan johtaa hetkellisesti hyviin asioihin, mutta useimmiten se totuus tulee kuitenkin ilmi. Antakaa silti pieni ymmärrys myös naamansa polttaneelle lapselle. Ei hän tahallaan käynnistänyt laajamittaista poliisioperaatiota :)
← Erikoispitkä peitto erikoispitkälle miehelle | Maailman paras raparperipiirakka → |