Mikon kuva

Mikko Virtanen

33-vuotias salolaisyrittäjä harrastaa vanhojen pelikonsoleiden keräilyä, lumilautailua, nettisivujen tekoa ja ylläpitoa, autotallibaarin rakentelua, amerikkalaisia urheiluautoja ja vuodesta 2013 lähtien myös vesijetteilyä.

Arkisto

Aiheet

autot (2)
huijaus (3)
koti (3)
messut (1)
myynti & markkinointi (1)
pelikonsolit (1)
politiikka (1)
resepti (1)
rompetori (1)
tietokoneet (1)
wtf?! (4)
youtube (1)
yrittäjyys (1)

Lapsen hätävale voi johtaa sivullisten pahoinpitelyyn

Mikko | 13.10.2014 21:28 | 0 kommenttia

Lauantaina uutisoitiin isosti monessa mediassa "Teinit polttivat 12-vuotiaan pojan kasvoja Salossa". Linkit levisivät sosiaalisessa mediassa ennätysvauhtia ja koko uutista pidettiin uutena pohjanoteerauksena Suomen nykytilanteessa ja vakavana käännekohtana juuri samana uutispäivänä julkaistulle HS.fi:n tutkimukselle "Nuorten väkivalta on yleisintä Helsingissä, vähäisintä Salossa". Yht'äkkiä tuntui, että puoli internetiä oli halukkaita kaivamaan pölyiset pesäpallomailat varastojen uumenista ja lähteä antamaan opetusta näille riivatuille teineille. Tilannetta ei taatusti helpottanut lähiviikkoina julkaistut useat knockout-pelin uutisoinnit Helsingistä.

Onko tämä kaikki hulluus saavuttanut pienen Salon kuppikunnat? Bongasin Iltalehden fb-postauksen kommenteista viestin, jossa kirjoittaja oli kuullut "luotettavalta taholta" kyseessä olleen räjähteillä leikkimisen ja koko juttu oli hätävale vanhemmille. Pidin peukkuja pystyssä tälle teorialle, sillä en halunut uskoa uutista todeksi. Jos tämä olisi oikeasti tapahtunut, voisinko päästää vaimoa ja lasta enää ulos lainkaan, varsinkaan pimeään aikaan?

No onneksi tämä luotettava taho oli tällä kertaa oikeasti luotettava tai ainakin hyvä veikkaus ja koko kohu perustui tosiaan vanhemmille keksittyyn valheeseen. Oli muuten tämän syksyn huojentavin uutinen.

Jos lapsi olisi onnistunut salaamaan sattuneen vahingon paremmin eikä perätön väite olisi selvinnyt nopeasti, mitä olisikaan voinut tapahtua? Juuri taannoin telkkarista tuli Häjyt-elokuvan uusinta, jossa poltettiin vanhan isännän uusi piharakennus pelkkien perättömien huhujen takia. Tämä voisi olla totta oikeassa elämässä ja joku täysin viaton mopoteini olisi voinut saada palovammoja naamaansa white trash -poppoon omankädenoikeuksien seurauksena. Tässä mielessä sosiaalinen media on pelottavan tehokas - väärällä tavalla.

Pystyn kuitenkin samaistumaan tähän pojan hätävaleeseen hyvin ja kerron siitä yhden esimerkin:

Lapsena kävimme kaverin kanssa lähistöllä olevan talon pihalla usein omena- ja luumuvarkaissa. Teimme sitä useita kertoja, kunnes kerran talossa asuva eläkeläismies huomasi meidät ja tuli keppi kädessä ulos ottamaan meidät kiinni ennen kuin ehdimme koskea puihin. Keksimme hätävaleen, että olimme tulleet ilmoittamaan tälle isännälle, kuka hänen puistaan on käynyt varastamassa maukkaita hedelmiä. Olimmehan sentään kuuliaisia ja kilttejä lapsia.

Kerroimme papparaiselle pari tekaistua yläluokkalaisen nimeä koulustamme ja saimme palkinnoksi ottaa niin paljon omenoita ja luumuja kuin vain halusimme. Lisäksi saimme vielä 50 markkaa rahaa. Vau! Epärehellisyys kannatti - ainakin sen yhden kerran! Emme jatkossa uskaltaneet mennä enää lähellekään sitä pihaa sillä isäntähän luultavasti otti yhteyttä kouluun ja sai selville, että häntä on hieman juksattu.

Hätävale voi siis toisinaan johtaa hetkellisesti hyviin asioihin, mutta useimmiten se totuus tulee kuitenkin ilmi. Antakaa silti pieni ymmärrys myös naamansa polttaneelle lapselle. Ei hän tahallaan käynnistänyt laajamittaista poliisioperaatiota :)

Maailman paras raparperipiirakka

Mikko | 7.2.2014 21:12 | 0 kommenttia

Monilla vanhoilla ihmisillä on "salaisia" reseptejä, jotka saattavat kadota samalla, kun ihminen siirtyy autuaammille kokkausmaille. Onni onnettomuudessa, että äidiltäni jäi yksi resepti minulle talteen, nimittäin maailman parhaan raparperipiirakan ohje. En todellakaan ole mikään ruoanlaittaja tai kokkaaja ja tämä onkin ainut asia, johon olen ylipäätään pyytänyt reseptiä. Jo pahasti kellastunut paperilappunen on seurannut minua jääkaapin ovesta toiseen. Nyt olen päättänyt siirtää tämän ohjeen digitaaliseen muotoon ja samalla jakaa sen kaikille kokeilunhaluisille.

 

Itse piirakkapohja:

  • 3 munaa
  • 3 dl sokeria
  • 1 ½ dl kermamaitoa (eli esim. 50/50 suhteessa kermaa ja maitoa tai ihan vaikka kaupan valmista kuohukermaa)
  • 1 dl voisulaa
  • 4 ½ dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • Pinnalle raparperit

Uuniin 200 asteeseen 15 - 20 minuutiksi

Tämä itsessään oli jo ihan toimiva raparperipiirakan ohje, mutta se mikä tekee tästä maailman parhaan raparperipiirakkaohjeen, tulee kuorrutuksesta:

  • 3 dl kermamaitoa
  • 1 dl sokeria
  • 2 rkl perunajauhoja
  • 2-3 rkl voita
  • 3-4 tl vanilliinisokeria

Kaikki aineet laitetaan hellalle kattilaan ja vispataan kunnes sakenee. Kaadetaan kypsän piirakan päälle. Annetaan jäähtyä - Valmis!

Jos joku uskaltautuu kokeilemaan, kirjoitathan kommentin, kiitos :)

Fortum kotinäyttö on näppärä sähkönkulutuksen seurantalaite

Mikko | 22.8.2013 17:45 | 0 kommenttia

Työkaverini kertoi, että hänelle oli soitettu Fortumilta ja tarjottu ns. kotinäyttöä, jonka avulla voi seurata omaa sähkönkulutusta ja näin ollen säästää sähkölaskussa, kun saa virtaa syövät härvelit pois päältä silloin, kun niitä ei käytä. Tai ihan vaikka vaan sähkölämmityksen säätöjä säätämällä muutaman kympin tai saturaisen säästöä vuodessa. Hinta oli jotain 160 € tietämillä - tahtoo myös! Surffasin Fortumin sivuille ja bongasin laitteen heti. Hinta olikin yllättäen 198 € ja jätin nettisivuilta yhteydenottopyynnön kertoen, että olen kiinnostuneita tästä laitteen tarjouksesta.

Muutaman päivän päästä ystävällinen mieshenkilö soittaa ja esittäytyy Fortumin työntekijäksi. Hän kertoo, että laite on saatavilla tarjoushintaisena ainoastaan sähkönmyyntiasiakkaille ja minulle tulee heiltä vain sähkönsiirto. Päätin puhelimessa kuitenkin tilata laitteen 198 € hintaan. Laitteen voi maksaa heti tai valita kuukausilaskutuksen aina sähkönsiirtolaskun yhteydessä maksuajan ollessa 24 kuukautta. Tästä ei kerry lainkaan korkoa vaan 198 euroa jaetaan 24 kuukauteen ja päätin ottaa tämän 8,25 € / kk maksavan maksutavan.

Viikko vierähti, ehkä puolitoista, kun sain ilmoituksen saapuneesta postipaketista. Nörtillä on aina joulunomainen tunnelma, kun pääsee avaamaan jotain elektroniikkaa sisältävää pakettia. Sisältö näytti tältä:

Fortum kotinäyttö pakkauksen sisältö

Paketissa oli siis melko paljon tavaraa ja ohjekirja tuli tarpeeseen. Näytössä lukee Fortum Geo Solo II. Ohjeissa on selkein kuvallisin ohjein selostettu asennus sekä kaikki eri toiminnot ja vianmääritykset. Asennus menee hieman yksityiskohtia oikaisemalla suurin piirtein näin:

1. Kytke virrat näyttöön.

2. Pujota sensorin piuha vaalean suojaboksin reiästä ja kiinnitä se mustaan patterikoteloon/lähettimeen.

3. Ruuvaa vaalea suojaboksi kiinni, liimaa siihen magneettitarra ja lätkäise sähkökaapin seinään.

4. Teippaa sensori kiinni sähkömittarin vilkkuvan led-valon päälle.

5. Valmis.

Eli näin:

Fortum kotinäytön asentaminen sähkökaappiinKyllä! Laite siis tunnistaa sähkömittarin ledin vilkkumisen ja välittää tiedon keskivertoa älypuhelinta suuremmalle näyttölaitteelle. Fortumin järjestelmää hakkeroimaan haluavat voivat siis unohtaa aikeensa, tällä laitteella ei ole mitään pääsyä sähkömittarin tietoihin.

Oma sähkökaappini on ulkona autotallin seinän kyljessä. Kun olin asentanut laitteen, kipitin takaisin sisälle ja tulin katsomaan muuntajan perässä nököttävää näyttöä. Aika hiljaista oli. Ihmettelin sitä tovin ja lueskelin samalla käyttöohjeesta erityisominaisuuksia. Vianetsintään päästyäni huomasin, että sensorin piuha saattoi tulla huonosti kiinni. Ohjeessa nimittäin mainitaan, että liittimen kiinnityksessä pitäisi kuulua naksahdus.

Ruuvimeisseli käteen ja takaisin ulos. Ruuvasin 4 ruuvia irti ja tarkistin liitännän, olihan se löysällä. Ruuvit takaisin kiinni ja uudestaan sisälle. Näyttöön tuli välittömästi kW-lukema ja kWh-laskuri lähti rullaamaan. Kuva:

 

Fortum kotinäytön näyttöyksikkö

 

Yksi ledin vilkahdus on 0,001 kWh. Kuvassa ledi on ehtinyt vilkkumaan siis 47 kertaa.

Näytössä itsessään on lämpömittari ja laitteen mukana toimitetaan myös erillinen lämpömittariyksikkö, jonka voi sijoittaa haluamaansa paikkaan, normaalisti ihan ulkolämpömittariksi. Vasen lukema näyttää näytön itsensä mittaaman lämmön ja oikea puoli erillisen lämpömittarin lukeman.

Pistin testimielessä hellan ja uunin täysille ja lukema pompsahti reiluun 11 kilowattiin:

Näyttöön pystyy asettamaan muutamia hyödyllisiä asetuksia kuten kellonajan, säästötavoitteen, sähkön hinnan, lämpötilan tavoitearvon, rahayksikön, näytön sammumisajan esim. yön ajaksi yms. Kulutusta voi seurata suoraan euroissa tai käytettyinä kilowattitunteina. Lukema ylettyy 22 kW asti ja se päivittyy 3 sekunnin välein.

Ihan hirveän tarkkaan en ehtinyt laitteeseen vielä tutustua, mutta ainakin tällä on helppoa seurata eri laitteiden kulutusta. Kytket jonkin laitteen päälle ja katsot miten kW-lukema muuttuu. Odotan "innolla" talvea ja sähkölämmitteisen talomme lämmityslukemia.

Härveli on hyvän oloinen, laadukkaan tuntuisista materiaaleista tehty kapistus. Monelle tulee varmasti silti mieleen, että miksei Fortum tarjoa pelkkää vilkkusensoria patteribokseineen ja pyydä asiakkaitaan surffaamaan sovelluskauppaan hakemaan ohjelmisto. Älykännykällähän tämän pystyisi toteuttamaan vaivattomammin ja ennen kaikkea - paljon edullisemmin. Tällaisella erillisellä laitteella on tietysti myös omat hyvät puolensa, kuten: se voi olla aina päällä ja käytössä kuluttamatta puhelimen akkua. Myös älypuhelimen omistamattomat ihmiset voivat käyttää sitä, esim. monet eläkeläiset.

Kotinäytön mukana toimitetaan myös usb-kaapeli, jolla virtaa voi syöttää myös esim. tietokoneelta. Meidän perheessä kotinäyttö pääsikin tietokonehuoneeseen vaivattomasti usb:n nokkaan.

Windows tunnistaa kotinäytön myös 2 megan "usb-tikkuna" ja ilmeisesti sähkön kulutustiedot tallentuvat sen SOLOII.DAT -tiedostoon. Joku näppärämpi voisi saada sieltä jotain dataa ulos, mutta omille silmille tiedostosta hypähtää lähinnä siansaksaa.

Vastaava laite näyttää Clas Ohlsonilla maksavan 74,95 €. Tietojen mukaan sillä saa sähkölukemat ilman haksorointia myös tietokoneelle. Jos joku muu on kirjoittanut tuosta tuotteesta vähän vastaavan kirjoituksen niin linkatkaapa ihmeessä kommentteihin! :)

Onko tämä Suomen huonoin torikoju?

Mikko | 8.8.2013 18:41 | 0 kommenttia

Salossa on valtavan hieno kesäperinne, nimittäin iltatori jokaisena kesätorstaina aina kesäkuusta elokuun loppuun. No onhan se kuitenkin niin, että kun kerran kesässä käyt siellä niin olet jo nähnyt kaiken. Joka viikko samat myyjät, siltä se ainakin tuntuu. Olen tänä vuonna kuitenkin käynyt Salon iltatorilla jo useita kertoja, tämänpäiväinen sai inspiraation taas kirjoittaa blogiin pitkästä aikaa.

Sissimarkkinointia Saunalahden tyyliin

Bongasin torin keskeltä ehkä Suomen huonoimman myyntikojun, joka myi Saunalahden Megareilu 3G –liittymää. Rumaan toripöytään oli teipattu niin ikään hyvin rumasti Saunalahden mainoskyltti. Jotta sama teema jatkuisi, niin viimeisen silauksen teki ruutupaperiin käsin kirjoitettu mainospuhe.

 Saunalahdella on ehkä Suomen rumin myyntikoju

Saunalahti ei kauneudella koreile myyntitekstiensä kanssa

Herää kysymys: Miksi Saunalahden kokoinen yritys toteuttaa myyntiä ja markkinointia tällä tasolla? Juttelin myyjien kanssa tovin ja vastaus oli lähinnä ”Meille ei annettu muuta.”

No oli miten oli. Joka tapauksessa tämä oli pysäyttävä kokemus ja kiinnitti heti huomioni. Voin taata, että olisin loikkinut huomaamatta ohi, jos samalla paikalla olisi ollut viimeisen päälle viilattu ständi. Tästä johtuen… ehkä Saunalahden myyntikoju oli sittenkin kenties Suomen paras?

 

Pääsiäistarina yrittäjyydestä

Mikko | 25.3.2013 19:02 | 0 kommenttia

Bongasin Facebookista hyvän yrittäjyyteen liittyvän, pääsiäisteemaan rakennetun "tositarinan". Juttu on kuulemma vanha ja se on aikoinaan bongattu Kauppalehden keskustelupalstalta, mutta kirjoittaja, Pekka Lindeman, ei ollut löytänyt sitä enää ja kirjoitti jutun uudestaan päivittäen samalla luvut lähemmäs nykypäivää. Tässä on ns. rautalangasta väännetty versio siitä, miten yrittäjä "rikastuu" Suomessa. Copypastesin tämän blogiin, jotta kirjoitus pysyy jossain tallessa edes muutaman vuoden. Kaikki kunnia kirjoituksesta Pekka L:lle.

Lapsi kävi eilen äitinsä kanssa hakemassa pajunkissoja metsästä ja yhdessä he tekivät virpomisoksia. Tänään lapsi kävi sitten virpomassa naapuritaloissa ja sai kerättyä koriin 20 pääsiäismunaa.

Iloisena hän alkoi nauttia ansaintaansa, mutta minä ilmoitin, että äidille pitää myös maksaa palkkaa, koska hän auttoi oksien tekemisessä. Äiti teki neljäsosan työstä, joten hänen palkkansa on 25 % eli 5 pääsiäismunaa. Harmistuneena, mutta ymmärtäväisenä lapsi antoi äidille osan. Tämän jälkeen ilmoitin, että hänen pitää maksaa myös työntekijästä pakolliset sivukulut kuten eläke-, työttömyys-, ja tapaturmavakuutus sekä lomarahat ja muut kulut, jotka ovat noin 60 % äidin palkasta, joten otin häneltä vielä 3 pääsiäismunaa. Jäljelle jäi vielä 12 pääsiäismunaa.

Kun hän oli juuri avaamassa ensimmäistä tinakääröä, ilmoitin, että hänen pitää maksaa myös yrittäjän lakisääteiset yrittäjäneläke- sekä sairas- ja tapaturmavakuutusmaksut, joten otin häneltä pois vielä 2 pääsiäismunaa. Itku silmäkulmassa hän tyytyi kohtaloonsa.

Nyt kun jäljellä oli enää 10 munaa kerroin, että Suomessa pitää yrittäjän maksaa yhteisöveroa, joka on 20 % voitosta, joten otin häneltä pois 2 pääsiäismunaa.

Jäljellä oli enää 8 munaa ja kun hän oli ottamassa ensimmäistä haukkua suklaamunasta, sanoin, että ei hän voi syödä munia, sillä ne ovat vielä yrityksen omaisuutta, ei hänen henkilökohtaista suklaata.  Neuvoin, että hänen pitää maksaa itselleen palkkaa tai nostaa osinkoja. Jos hän aikoo ottaa kaikki suklaamunat palkkana, pitää hänen maksaa progressiivisen verotuksen mukaan 60 % veroa, koska hän on se, joka saa eniten suklaata. Vaihtoehtoisesti hän voisi nostaa osinkoja, joista tarvitsee maksaa pääomaveroa ”vain” 30 %, joka olisi 3 munaa.

Itkien ja kiukutellen lapsi päätti nostaa osinkoja ja maksaa pääomaveroa, mutta sanoi, että ei ymmärrä miksi häneltä otetaan koko ajan vain lisää ja lisää. Minä lohdutin häntä, että en minäkään ymmärrä, mutta näin suomalainen yhteiskunta vain toimii ja verottomia osinkoja ei enää ole! Suurten krokotiilin kyyneleiden jälkeen lapsi osasi hienosti laskea, että 20 munasta hänellä olisi jäljellä enää 5 suklaamunaa.

Sitten lapsi kysyi, saako hän nyt syödä loput 5 suklaamunaa? Sanoin että kyllä saa, mutta kysyin aikooko hän todella olla niin ahne, että ei anna pikkusiskolle yhtään? Pikkusisko on se yhteiskunnan heikko-osainen, joka ei pysty itse hankkimaan elantoansa. On vähintäänkin kohtuullista, että hän antaa pikkusiskolle osan suklaasta.

Lapsi katsoi hölmistyneenä ja ihmetteli miksi pikkusiskolle pitää antaa suklaata, vaikka hän ei ole tehnyt yhtään mitään. Kerroin hänelle, että Suomessa ei välttämättä tarvitse tehdä töitä ja on silti oikeutettu etuisuuksiin. Kerroin hänelle myös, kuinka suomessa ”rikkaat” yrittäjät rahoittavat mm. lastensairaaloita ja lahjoittavat paljon hyväntekeväisyyteen. Lapsi ei voinut käsittää, miksi joku saa suklaata, vaikka ei ole tehnyt yhtään mitään sen eteen, mutta ymmärsi, että hyvää pitää tehdä, joten hän päätti antaa pikkusiskollensa 2 suklaamunaa.
 
Lapsi katsoi koriinsa ja laski, että jäljellä oli enää 3 suklaamunaa. Hän totesi, että yrittämisessä ei tunnu olevan mitään järkeä. Vastasin hänelle, että ”Niimpä, mutta näin Suomessa kannustetaan yrittäjyyteen!"

Chevrolet Corvette C4 1989 huutokauppa Salossa

Mikko | 10.3.2013 18:12 | 0 kommenttia

En ole koskaan ostanut mitään huutokaupasta. Eipä asia tämän päivän kohdallakaan muuksi muuttunut, mutta kävin kurkkaamassa Salossa järjestettyä huutokauppaa, jossa kaupan oli vuoden '89 Corvette. Auton hinta pompsahti 8600 euroon ja lähdinkin tämän myynnin jälkeen kotiin ennen kuin piha oli tukossa väkijoukosta.

Chevrolet Corvette C4 huutokauppa

 

Se miksi tästä ylipäätään kirjoitan, tulee tässä:

Auto löytyi noin 3 tuntia myöhemmin Nettiautosta hintaan 12 950 € (kuvakaappaus myynti-ilmoituksesta). Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että auto ostetaan ja myydään kalliimmalla eteenpäin, mutta harvoin auton mittarilukema pienenee kolmessa tunnissa kymmeniä tai satoja tuhansia kilometrejä.

Huutokaupan vetäjä ilmoitti autossa olevan noin 200 000 mittarissa. Itselle jäi epäselväksi, että oliko kyseessä kilometrit vai mailit, mutta ihan kummat vain niin nyt autoa myydään 123 000 kilometriä ajettuna. Sillä on melko suuri ero, että onko autolla ajettu 123 tuhatta vai 320 tuhatta (200 tuhatta mailia).

Autokauppiaita ei kai suotta kutsuta suuriksi huijareiksi ja ilmeisesti Järkiostos Oy ei tee tässä asiassa poikkeusta. Toivottavasti auto löytää kuitenkin kivan kodin! Tällaisia kokemuksia tänään.

MCS värikasettihuijaus

Mikko | 8.3.2013 19:22 | 0 kommenttia

Sain viime viikolla puhelinsoiton työnumerooni, jossa Antti Mäkelä kertoi soittavansa MCS nimisestä yrityksestä, joka sijaitsi Tukholmassa. Puhelinlinjan ääni oli hieman rohiseva, mutta kyllä siitä hyvin selvää sai. Antti vaikutti ihan mukavalta kaverilta ja ilmoitti, että olin voittanut arvonnassa, johon olin osallistunut puolisen vuotta sitten. Sain oikein valita, että haluanko 10 euron lahjakortin ruokakauppaan vai Alkoon. Viinaa on jo niin paljon baaritiskin takana, että päätin valita hyödyllisemmän vaihtoehdon.

Antti antoi vielä jonkin kummallisen kirjainnumeroyhdistelmänkin, jota kuulemma tarvitsisin arvontapalkinnon lunastamisessa. Minulle ei koskaan selvinnyt missä tätä koodia tarvitsisin. Kuvittelin asian olevan valmis ja, että voisin siirtyä taas töiden pariin, mutta Anttipa halusikin yllättäen kysellä kaikki lomasuunnitelmat ja muut kuulumiset. Kertoipa myös lähtevänsä itse Espanjaan katsomaan jalkapallopeliä, voi että miten hän nauttisi siitä - totesi. Minua ei Antin lomasuunnitelmat olisi voineet paljon vähempää kiinnostaa ja komppasin mukana muutamalla "kiva" ja "ok"-sanalla. Joko pääsen jatkamaan tekemisiäni?

No enpä tietenkään. Antti totesi, että jos nyt samalla päivitettäisiin heidän tiedot järjestelmään meidän tulostinmalleista, hehän kuitenkin myyvät tulostinkasetteja ja tietokannan olisi hyvä olla ajantasainen. Kerrotaan nyt Antille sitten edes se meidän käytetyin tulostinmallimme, olihan hän sentään soittanut iloisella asialla onnitellakseen voitosta.

Siinä Antti kyseli ja jaaritteli värin riittoisuudesta (45000 sivua/väripatruuna), ympäristöystävällisyydestä ja edullisista hinnoista. Kaikki nämä komponentit heidän tuotteistaan löytyisi.

Seuraavaksi tulikin sitten suora ehdotus ja keskustelu meni kutakuinkin näin:

Antti: Meillä on tällainen hyvä tutustumistarjous, saat 2 mustekasettia hintaan 356 euroa / kpl.

Minä: Oho, onpas siinä hintaa kaseteille. Voisitko lähettää minulle tarjouksen sähköpostiin?

Antti: Mikäs sinun sähköpostiosoitteesi on?

Minä: <etunimi.sukunimi@firmannimi.fi>

Antti: Selvä. Eli laitettaisiinko tämä tarjous teillekin tulemaan?

Minä: No ei laiteta. Lähetä minulle kirjallinen tarjous sähköpostiin, jossa mainitset mustekasetin tulostettavien sivujen lukumäärän, hinnan sekä edustamasi yrityksen yhteystiedot, jotta voin palata asiaan, kun olen lukenut sähköpostit.

Antti: Laitan sähköpostia, mutta eiköhän me voitaisi lähettää tämän erinomaisen tarjouksen kasetit teille silti?

Minä: Etkö ymmärrä, että haluan tarjouksen kirjallisena? Olen nyt pahassa paikassa enkä pääse vertailemaan hintoja, että mitä maksan nykyisin kaseteista ja mikä tulee edullisemmaksi vaihtoehdoksi. Lähetä sähköpostia ja palaan asiaan.

Tässä vaiheessa puhelinlinjan rohina loppui kokonaan ja uusi puheääni kuului kristallin kirkkaana. Aivan eri mieshenkilö tuli linjalle ja kysyi vielä kertaalleen:

Joku muu mies kuin Antti: Laitettaisiinko nämä kasetit teille nyt matkaan?

Minä: Heeeetkonen... Mitäs nyt tapahtui? Vaihtuiko siellä puhuja?

Joku muu mies kuin Antti: Ei. Miten niin?

Minä: No kun kuulostaa ihan erilaiselta...?

*tuut tuut tuut tuut*

Tähän katkesi harras puhelumme eikä sähköpostia saatikka arvonnan palkintoa ole paljon näkynyt. Tässä puhelinkeskustelussa kun olisi vahingossa hieman myöntävämmin vastannut niin varmasti parin päivän sisällä olisi postissa saapunut 2 täysin ylihinnoiteltua mustekasettia ja yli 700 euron lasku. Monikohan tähän epähuomiossa sortuu mukavan "Antin" tarinoiden jälkeen?

Asia jäi sen verran vaivaamaan, että päätin ottaa Googlen esiin. Ei tarvinnut kirjoittaa, kuin "MCS värikasetit" ja ensimmäisenä hakutuloksena puhutaan vastaavasta huijauksesta MuroBBS:n foorumilla. Murossa on maininta, että yritys on ennen toiminut nimellä Scandinavian Business System (SBS) sekä Nordic Office Solutions (NOS).

MCS taas tulee sanoista Millennium Computer Solutions ja tai Millennium Computer Services, kukapa näistä tietää, mikä se nimi oikeasti on. Minun puhelussani eivät sitä ainakaan maininneet kuin lyhenteen muodossa. Harmi, että tällaista asiaa ei saada kitkettyä pois vaan toiminta jatkuu vuosia. MuroBBS:n kirjoituskin on päivätty jo 2009 ja näillä aiemmilla toiminimillä samaa on harrastettu Suomi24:n mukaan ainakin vuodesta 2004 lähtien.