Mikon kuva

Mikko Virtanen

34-vuotias salolaisyrittäjä harrastaa vanhojen pelikonsoleiden keräilyä, lumilautailua, nettisivujen tekoa ja ylläpitoa, autotallibaarin rakentelua, amerikkalaisia urheiluautoja ja vuodesta 2013 lähtien myös vesijetteilyä.

Arkisto

Aiheet

autot (2)
huijaus (3)
koti (4)
messut (1)
myynti & markkinointi (2)
pelikonsolit (1)
politiikka (1)
resepti (1)
rompetori (1)
tietokoneet (1)
wtf?! (4)
youtube (1)
yrittäjyys (2)

Erikoispitkä peitto erikoispitkälle miehelle

Mikko | 14.9.2018 17:16 | 0 kommenttia

Olipa kerran 193 senttinen mies, jonka tavallinen peitto oli kutistunut pesussa 185 cm mittaiseksi. Näin alkoi erikoispitkien peittojen tarina pari joulua sitten.

Oli tosiaan joulu, kun heräsin aamulla taas kerran varpaat jäässä. Kesti elää 32-vuotiaaksi, kunnes vasta tiedostin ongelman, joka oli ollut olemassa jo liki kaksi vuosikymmentä. Peitto vain oli liian lyhyt ja sikiöasento tullut turhan tutuksi, kuin myös sukat jalassa öisin. Lähdin välittömästi etsimään erikoispitkää peittoa netistä. Familon 220 cm pitkä oli pisin mitä löysin. Tiesin sen kutistuvan pesussa 2-metriseksi eikä 2 metriä pitkä peitto ole uutenakaan riittävän mittainen. Koitin myös kaikki englanninkieliset peittotermit läpi, mutta tuloksetta.

Pari päivää asiaa funtsattua tulin siihen tulokseen, että peiton haluan joka tapauksessa tavalla tai toisella ja muillakin on oltava sama ongelma. Siitä se ajatus sitten lähti, oman peittokaupan perustaminen!

Olinkin jo useita vuosia miettinyt, että olisi hauskaa aloittaa täysin oma verkkokauppa, mutta en ollut keksinyt sopivaa liikeideaa. Nyt sellainen oli käsillä. Tiesin jo etukäteen, että tämä ei ole mikään miljonääriksi tekevä ajatus, mutta mukavaa pientä puuhastelua muun leipätyön ohella.

Lähdimme vaimoni kanssa kontaktoimaan eri yrityksiä niin peittojen kuin pussilakanoidenkin tiimoilta. Tavoitteena oli tuottaa 240 cm pitkä peitto, joka olisi uniikki koko maailmassa. Teetimme useita mallikappaleita eri tehtaista niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Osa oli ihan luokatonta tavaraa, mutta viimein löytyi se helmi peitto.

Samoihin aikoihin tuli telkkarista mainos uudesta Leijonan luolan kaudesta, johon oli haku auki. Vaimon ylipuhumisen jälkeen laitoin hakemuksen sisään, sain soiton tuotantoyhtiöltä ja kertoivat kuvausten olevan jo viikon päästä. Apua! Eihän meillä ollut nimeä, ei logoa, ei mitään mainosmateriaalia tai muutakaan, mutta telkkarissa pitäisi esiintyä viikon kuluttua. Haasteet on tehty voitettaviksi, joten ideariihi pystyyn ja Photoshop auki.

Tuotteen nimeksi tuli HappyToes eli onnelliset varpaat, logon muotoa väänneltiin moneen kertaan, värejä haettiin paikoilleen ja päästiin tilaamaan roll-up mainos mukaan kuvaukseen. Oli niin kiire tilata se, että joutui maksamaan itsensä kipeäksi.

Kas nämä eivät olleet lainkaan se pienin murhe. Nimittäin meillä oli peitosta vain ainoastaan yksi mallikappale. Laitoimme leijonatiedon jälkeen välittömästi 10 kpl ensitilauksen sisään tehtaalle. Olivat erittäin ymmärtäväisiä, kun kerroimme tuotteen pääsevän televisioon. Tavara lähti nopeasti matkaan, mutta vain parin sadan kilometrin matka ja yksi paketti tuotti Postille lähes ylivoimaisia vaikeuksia. Tavaraa ei näkynyt eikä kuulunut. Vihdoin kuvauspäivää edeltävänä päivänä saimme tiedon paketin saapumisesta kotikaupungin Postin lajittelukeskukseen. Menimme itse paikanpäälle, jossa pakettia etsittiin henkilökunnan kanssa yhdessä rullakosta toiseen, mutta paketti oli hukassa. Lähdimme pettyneinä pois ja alkoi "hieman" ahdistamaan tuleva kuvauspäivä. Suureksi iloksemme saimme Postilta kuitenkin vielä samana päivänä soiton peittojen löytymisestä ja ajoimme heti hakemaan ne.

Tuli kuvauspäivä ja ajoimme hyvissä ajoin Helsinkiin. Allekirjoitimme erittäin tiukan salassapitosopimuksen, joka kielsi ja kieltää edelleen lähes kaiken, joten jätetään kuvauspäivän jorinat sikseen. Kaikki meni kuitenkin kangertelevaa puhetta lukuunottamatta hyvin ja jakso löytyy Ruutu-verkkopalvelusta, kausi 2, jakso 4. Emme saaneet leijonien sijoitusta, mutta sitäkin suuremman hyödyn televisioajasta.

Jakso esitettiin telkkarissa vasta noin 8 kuukautta myöhemmin ja sinä aikana oltiin saatu verkkokauppakin jo pystyyn ja myynti edistyy omaa verkkaista tahtiaan harrastuksen omaisesti. Tervetuloa tutustumaan kauppaan ja hankkimaan oma onnellisten varpaiden peitto! :) (Klikkaa kuvaa)

peitto

 

 

Lapsen hätävale voi johtaa sivullisten pahoinpitelyyn

Mikko | 13.10.2014 21:28 | 0 kommenttia

Lauantaina uutisoitiin isosti monessa mediassa "Teinit polttivat 12-vuotiaan pojan kasvoja Salossa". Linkit levisivät sosiaalisessa mediassa ennätysvauhtia ja koko uutista pidettiin uutena pohjanoteerauksena Suomen nykytilanteessa ja vakavana käännekohtana juuri samana uutispäivänä julkaistulle HS.fi:n tutkimukselle "Nuorten väkivalta on yleisintä Helsingissä, vähäisintä Salossa". Yht'äkkiä tuntui, että puoli internetiä oli halukkaita kaivamaan pölyiset pesäpallomailat varastojen uumenista ja lähteä antamaan opetusta näille riivatuille teineille. Tilannetta ei taatusti helpottanut lähiviikkoina julkaistut useat knockout-pelin uutisoinnit Helsingistä.

Onko tämä kaikki hulluus saavuttanut pienen Salon kuppikunnat? Bongasin Iltalehden fb-postauksen kommenteista viestin, jossa kirjoittaja oli kuullut "luotettavalta taholta" kyseessä olleen räjähteillä leikkimisen ja koko juttu oli hätävale vanhemmille. Pidin peukkuja pystyssä tälle teorialle, sillä en halunut uskoa uutista todeksi. Jos tämä olisi oikeasti tapahtunut, voisinko päästää vaimoa ja lasta enää ulos lainkaan, varsinkaan pimeään aikaan?

No onneksi tämä luotettava taho oli tällä kertaa oikeasti luotettava tai ainakin hyvä veikkaus ja koko kohu perustui tosiaan vanhemmille keksittyyn valheeseen. Oli muuten tämän syksyn huojentavin uutinen.

Jos lapsi olisi onnistunut salaamaan sattuneen vahingon paremmin eikä perätön väite olisi selvinnyt nopeasti, mitä olisikaan voinut tapahtua? Juuri taannoin telkkarista tuli Häjyt-elokuvan uusinta, jossa poltettiin vanhan isännän uusi piharakennus pelkkien perättömien huhujen takia. Tämä voisi olla totta oikeassa elämässä ja joku täysin viaton mopoteini olisi voinut saada palovammoja naamaansa omankädenoikeuksien seurauksena. Tässä mielessä sosiaalinen media on pelottavan tehokas - väärällä tavalla.

Pystyn kuitenkin samaistumaan tähän pojan hätävaleeseen hyvin ja kerron siitä yhden esimerkin:

Lapsena kävimme kaverin kanssa lähistöllä olevan talon pihalla usein omena- ja luumuvarkaissa. Teimme sitä useita kertoja, kunnes kerran talossa asuva eläkeläismies huomasi meidät ja tuli keppi kädessä ulos ottamaan meidät kiinni ennen kuin ehdimme koskea puihin. Keksimme hätävaleen, että olimme tulleet ilmoittamaan tälle isännälle, kuka hänen puistaan on käynyt varastamassa maukkaita hedelmiä. Olimmehan sentään kuuliaisia ja kilttejä lapsia.

Kerroimme papparaiselle pari tekaistua yläluokkalaisen nimeä koulustamme ja saimme palkinnoksi ottaa niin paljon omenoita ja luumuja kuin vain halusimme. Lisäksi saimme vielä 50 markkaa rahaa. Vau! Epärehellisyys kannatti - ainakin sen yhden kerran! Emme jatkossa uskaltaneet mennä enää lähellekään sitä pihaa sillä isäntähän luultavasti otti yhteyttä kouluun ja sai selville, että häntä on hieman juksattu.

Hätävale voi siis toisinaan johtaa hetkellisesti hyviin asioihin, mutta useimmiten se totuus tulee kuitenkin ilmi. Antakaa silti pieni ymmärrys myös naamansa polttaneelle lapselle. Ei hän tahallaan käynnistänyt laajamittaista poliisioperaatiota :)

Maailman paras raparperipiirakka

Mikko | 7.2.2014 21:12 | 0 kommenttia

Monilla vanhoilla ihmisillä on "salaisia" reseptejä, jotka saattavat kadota samalla, kun ihminen siirtyy autuaammille kokkausmaille. Onni onnettomuudessa, että äidiltäni jäi yksi resepti minulle talteen, nimittäin maailman parhaan raparperipiirakan ohje. En todellakaan ole mikään ruoanlaittaja tai kokkaaja ja tämä onkin ainut asia, johon olen ylipäätään pyytänyt reseptiä. Jo pahasti kellastunut paperilappunen on seurannut minua jääkaapin ovesta toiseen. Nyt olen päättänyt siirtää tämän ohjeen digitaaliseen muotoon ja samalla jakaa sen kaikille kokeilunhaluisille.

 

Itse piirakkapohja:

  • 3 munaa
  • 3 dl sokeria
  • 1 ½ dl kermamaitoa (eli esim. 50/50 suhteessa kermaa ja maitoa tai ihan vaikka kaupan valmista kuohukermaa)
  • 1 dl voisulaa
  • 4 ½ dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • Pinnalle raparperit

Uuniin 200 asteeseen 15 - 20 minuutiksi

Tämä itsessään oli jo ihan toimiva raparperipiirakan ohje, mutta se mikä tekee tästä maailman parhaan raparperipiirakkaohjeen, tulee kuorrutuksesta:

  • 3 dl kermamaitoa
  • 1 dl sokeria
  • 2 rkl perunajauhoja
  • 2-3 rkl voita
  • 3-4 tl vanilliinisokeria

Kaikki aineet laitetaan hellalle kattilaan ja vispataan kunnes sakenee. Kaadetaan kypsän piirakan päälle. Annetaan jäähtyä - Valmis!

Jos joku uskaltautuu kokeilemaan, kirjoitathan kommentin, kiitos :)

Fortum kotinäyttö on näppärä sähkönkulutuksen seurantalaite

Mikko | 22.8.2013 17:45 | 0 kommenttia

Työkaverini kertoi, että hänelle oli soitettu Fortumilta ja tarjottu ns. kotinäyttöä, jonka avulla voi seurata omaa sähkönkulutusta ja näin ollen säästää sähkölaskussa, kun saa virtaa syövät härvelit pois päältä silloin, kun niitä ei käytä. Tai ihan vaikka vaan sähkölämmityksen säätöjä säätämällä muutaman kympin tai saturaisen säästöä vuodessa. Hinta oli jotain 160 € tietämillä - tahtoo myös! Surffasin Fortumin sivuille ja bongasin laitteen heti. Hinta olikin yllättäen 198 € ja jätin nettisivuilta yhteydenottopyynnön kertoen, että olen kiinnostuneita tästä laitteen tarjouksesta.

Muutaman päivän päästä ystävällinen mieshenkilö soittaa ja esittäytyy Fortumin työntekijäksi. Hän kertoo, että laite on saatavilla tarjoushintaisena ainoastaan sähkönmyyntiasiakkaille ja minulle tulee heiltä vain sähkönsiirto. Päätin puhelimessa kuitenkin tilata laitteen 198 € hintaan. Laitteen voi maksaa heti tai valita kuukausilaskutuksen aina sähkönsiirtolaskun yhteydessä maksuajan ollessa 24 kuukautta. Tästä ei kerry lainkaan korkoa vaan 198 euroa jaetaan 24 kuukauteen ja päätin ottaa tämän 8,25 € / kk maksavan maksutavan.

Viikko vierähti, ehkä puolitoista, kun sain ilmoituksen saapuneesta postipaketista. Nörtillä on aina joulunomainen tunnelma, kun pääsee avaamaan jotain elektroniikkaa sisältävää pakettia. Sisältö näytti tältä:

Fortum kotinäyttö pakkauksen sisältö

Paketissa oli siis melko paljon tavaraa ja ohjekirja tuli tarpeeseen. Näytössä lukee Fortum Geo Solo II. Ohjeissa on selkein kuvallisin ohjein selostettu asennus sekä kaikki eri toiminnot ja vianmääritykset. Asennus menee hieman yksityiskohtia oikaisemalla suurin piirtein näin:

1. Kytke virrat näyttöön.

2. Pujota sensorin piuha vaalean suojaboksin reiästä ja kiinnitä se mustaan patterikoteloon/lähettimeen.

3. Ruuvaa vaalea suojaboksi kiinni, liimaa siihen magneettitarra ja lätkäise sähkökaapin seinään.

4. Teippaa sensori kiinni sähkömittarin vilkkuvan led-valon päälle.

5. Valmis.

Eli näin:

Fortum kotinäytön asentaminen sähkökaappiinKyllä! Laite siis tunnistaa sähkömittarin ledin vilkkumisen ja välittää tiedon keskivertoa älypuhelinta suuremmalle näyttölaitteelle. Fortumin järjestelmää hakkeroimaan haluavat voivat siis unohtaa aikeensa, tällä laitteella ei ole mitään pääsyä sähkömittarin tietoihin.

Oma sähkökaappini on ulkona autotallin seinän kyljessä. Kun olin asentanut laitteen, kipitin takaisin sisälle ja tulin katsomaan muuntajan perässä nököttävää näyttöä. Aika hiljaista oli. Ihmettelin sitä tovin ja lueskelin samalla käyttöohjeesta erityisominaisuuksia. Vianetsintään päästyäni huomasin, että sensorin piuha saattoi tulla huonosti kiinni. Ohjeessa nimittäin mainitaan, että liittimen kiinnityksessä pitäisi kuulua naksahdus.

Ruuvimeisseli käteen ja takaisin ulos. Ruuvasin 4 ruuvia irti ja tarkistin liitännän, olihan se löysällä. Ruuvit takaisin kiinni ja uudestaan sisälle. Näyttöön tuli välittömästi kW-lukema ja kWh-laskuri lähti rullaamaan. Kuva:

 

Fortum kotinäytön näyttöyksikkö

 

Yksi ledin vilkahdus on 0,001 kWh. Kuvassa ledi on ehtinyt vilkkumaan siis 47 kertaa.

Näytössä itsessään on lämpömittari ja laitteen mukana toimitetaan myös erillinen lämpömittariyksikkö, jonka voi sijoittaa haluamaansa paikkaan, normaalisti ihan ulkolämpömittariksi. Vasen lukema näyttää näytön itsensä mittaaman lämmön ja oikea puoli erillisen lämpömittarin lukeman.

Pistin testimielessä hellan ja uunin täysille ja lukema pompsahti reiluun 11 kilowattiin:

Näyttöön pystyy asettamaan muutamia hyödyllisiä asetuksia kuten kellonajan, säästötavoitteen, sähkön hinnan, lämpötilan tavoitearvon, rahayksikön, näytön sammumisajan esim. yön ajaksi yms. Kulutusta voi seurata suoraan euroissa tai käytettyinä kilowattitunteina. Lukema ylettyy 22 kW asti ja se päivittyy 3 sekunnin välein.

Ihan hirveän tarkkaan en ehtinyt laitteeseen vielä tutustua, mutta ainakin tällä on helppoa seurata eri laitteiden kulutusta. Kytket jonkin laitteen päälle ja katsot miten kW-lukema muuttuu. Odotan "innolla" talvea ja sähkölämmitteisen talomme lämmityslukemia.

Härveli on hyvän oloinen, laadukkaan tuntuisista materiaaleista tehty kapistus. Monelle tulee varmasti silti mieleen, että miksei Fortum tarjoa pelkkää vilkkusensoria patteribokseineen ja pyydä asiakkaitaan surffaamaan sovelluskauppaan hakemaan ohjelmisto. Älykännykällähän tämän pystyisi toteuttamaan vaivattomammin ja ennen kaikkea - paljon edullisemmin. Tällaisella erillisellä laitteella on tietysti myös omat hyvät puolensa, kuten: se voi olla aina päällä ja käytössä kuluttamatta puhelimen akkua. Myös älypuhelimen omistamattomat ihmiset voivat käyttää sitä, esim. monet eläkeläiset.

Kotinäytön mukana toimitetaan myös usb-kaapeli, jolla virtaa voi syöttää myös esim. tietokoneelta. Meidän perheessä kotinäyttö pääsikin tietokonehuoneeseen vaivattomasti usb:n nokkaan.

Windows tunnistaa kotinäytön myös 2 megan "usb-tikkuna" ja ilmeisesti sähkön kulutustiedot tallentuvat sen SOLOII.DAT -tiedostoon. Joku näppärämpi voisi saada sieltä jotain dataa ulos, mutta omille silmille tiedostosta hypähtää lähinnä siansaksaa.

Vastaava laite näyttää Clas Ohlsonilla maksavan 74,95 €. Tietojen mukaan sillä saa sähkölukemat ilman haksorointia myös tietokoneelle. Jos joku muu on kirjoittanut tuosta tuotteesta vähän vastaavan kirjoituksen niin linkatkaapa ihmeessä kommentteihin! :)

Onko tämä Suomen huonoin torikoju?

Mikko | 8.8.2013 18:41 | 0 kommenttia

Salossa on valtavan hieno kesäperinne, nimittäin iltatori jokaisena kesätorstaina aina kesäkuusta elokuun loppuun. No onhan se kuitenkin niin, että kun kerran kesässä käyt siellä niin olet jo nähnyt kaiken. Joka viikko samat myyjät, siltä se ainakin tuntuu. Olen tänä vuonna kuitenkin käynyt Salon iltatorilla jo useita kertoja, tämänpäiväinen sai inspiraation taas kirjoittaa blogiin pitkästä aikaa.

Sissimarkkinointia Saunalahden tyyliin

Bongasin torin keskeltä ehkä Suomen huonoimman myyntikojun, joka myi Saunalahden Megareilu 3G –liittymää. Rumaan toripöytään oli teipattu niin ikään hyvin rumasti Saunalahden mainoskyltti. Jotta sama teema jatkuisi, niin viimeisen silauksen teki ruutupaperiin käsin kirjoitettu mainospuhe.

 Saunalahdella on ehkä Suomen rumin myyntikoju

Saunalahti ei kauneudella koreile myyntitekstiensä kanssa

Herää kysymys: Miksi Saunalahden kokoinen yritys toteuttaa myyntiä ja markkinointia tällä tasolla? Juttelin myyjien kanssa tovin ja vastaus oli lähinnä ”Meille ei annettu muuta.”

No oli miten oli. Joka tapauksessa tämä oli pysäyttävä kokemus ja kiinnitti heti huomioni. Voin taata, että olisin loikkinut huomaamatta ohi, jos samalla paikalla olisi ollut viimeisen päälle viilattu ständi. Tästä johtuen… ehkä Saunalahden myyntikoju oli sittenkin kenties Suomen paras?

 

Pääsiäistarina yrittäjyydestä

Mikko | 25.3.2013 19:02 | 0 kommenttia

Bongasin Facebookista hyvän yrittäjyyteen liittyvän, pääsiäisteemaan rakennetun "tositarinan". Juttu on kuulemma vanha ja se on aikoinaan bongattu Kauppalehden keskustelupalstalta, mutta kirjoittaja, Pekka Lindeman, ei ollut löytänyt sitä enää ja kirjoitti jutun uudestaan päivittäen samalla luvut lähemmäs nykypäivää. Tässä on ns. rautalangasta väännetty versio siitä, miten yrittäjä "rikastuu" Suomessa. Copypastesin tämän blogiin, jotta kirjoitus pysyy jossain tallessa edes muutaman vuoden. Kaikki kunnia kirjoituksesta Pekka L:lle.

Lapsi kävi eilen äitinsä kanssa hakemassa pajunkissoja metsästä ja yhdessä he tekivät virpomisoksia. Tänään lapsi kävi sitten virpomassa naapuritaloissa ja sai kerättyä koriin 20 pääsiäismunaa.

Iloisena hän alkoi nauttia ansaintaansa, mutta minä ilmoitin, että äidille pitää myös maksaa palkkaa, koska hän auttoi oksien tekemisessä. Äiti teki neljäsosan työstä, joten hänen palkkansa on 25 % eli 5 pääsiäismunaa. Harmistuneena, mutta ymmärtäväisenä lapsi antoi äidille osan. Tämän jälkeen ilmoitin, että hänen pitää maksaa myös työntekijästä pakolliset sivukulut kuten eläke-, työttömyys-, ja tapaturmavakuutus sekä lomarahat ja muut kulut, jotka ovat noin 60 % äidin palkasta, joten otin häneltä vielä 3 pääsiäismunaa. Jäljelle jäi vielä 12 pääsiäismunaa.

Kun hän oli juuri avaamassa ensimmäistä tinakääröä, ilmoitin, että hänen pitää maksaa myös yrittäjän lakisääteiset yrittäjäneläke- sekä sairas- ja tapaturmavakuutusmaksut, joten otin häneltä pois vielä 2 pääsiäismunaa. Itku silmäkulmassa hän tyytyi kohtaloonsa.

Nyt kun jäljellä oli enää 10 munaa kerroin, että Suomessa pitää yrittäjän maksaa yhteisöveroa, joka on 20 % voitosta, joten otin häneltä pois 2 pääsiäismunaa.

Jäljellä oli enää 8 munaa ja kun hän oli ottamassa ensimmäistä haukkua suklaamunasta, sanoin, että ei hän voi syödä munia, sillä ne ovat vielä yrityksen omaisuutta, ei hänen henkilökohtaista suklaata.  Neuvoin, että hänen pitää maksaa itselleen palkkaa tai nostaa osinkoja. Jos hän aikoo ottaa kaikki suklaamunat palkkana, pitää hänen maksaa progressiivisen verotuksen mukaan 60 % veroa, koska hän on se, joka saa eniten suklaata. Vaihtoehtoisesti hän voisi nostaa osinkoja, joista tarvitsee maksaa pääomaveroa ”vain” 30 %, joka olisi 3 munaa.

Itkien ja kiukutellen lapsi päätti nostaa osinkoja ja maksaa pääomaveroa, mutta sanoi, että ei ymmärrä miksi häneltä otetaan koko ajan vain lisää ja lisää. Minä lohdutin häntä, että en minäkään ymmärrä, mutta näin suomalainen yhteiskunta vain toimii ja verottomia osinkoja ei enää ole! Suurten krokotiilin kyyneleiden jälkeen lapsi osasi hienosti laskea, että 20 munasta hänellä olisi jäljellä enää 5 suklaamunaa.

Sitten lapsi kysyi, saako hän nyt syödä loput 5 suklaamunaa? Sanoin että kyllä saa, mutta kysyin aikooko hän todella olla niin ahne, että ei anna pikkusiskolle yhtään? Pikkusisko on se yhteiskunnan heikko-osainen, joka ei pysty itse hankkimaan elantoansa. On vähintäänkin kohtuullista, että hän antaa pikkusiskolle osan suklaasta.

Lapsi katsoi hölmistyneenä ja ihmetteli miksi pikkusiskolle pitää antaa suklaata, vaikka hän ei ole tehnyt yhtään mitään. Kerroin hänelle, että Suomessa ei välttämättä tarvitse tehdä töitä ja on silti oikeutettu etuisuuksiin. Kerroin hänelle myös, kuinka suomessa ”rikkaat” yrittäjät rahoittavat mm. lastensairaaloita ja lahjoittavat paljon hyväntekeväisyyteen. Lapsi ei voinut käsittää, miksi joku saa suklaata, vaikka ei ole tehnyt yhtään mitään sen eteen, mutta ymmärsi, että hyvää pitää tehdä, joten hän päätti antaa pikkusiskollensa 2 suklaamunaa.
 
Lapsi katsoi koriinsa ja laski, että jäljellä oli enää 3 suklaamunaa. Hän totesi, että yrittämisessä ei tunnu olevan mitään järkeä. Vastasin hänelle, että ”Niimpä, mutta näin Suomessa kannustetaan yrittäjyyteen!"

Chevrolet Corvette C4 1989 huutokauppa Salossa

Mikko | 10.3.2013 18:12 | 0 kommenttia

En ole koskaan ostanut mitään huutokaupasta. Eipä asia tämän päivän kohdallakaan muuksi muuttunut, mutta kävin kurkkaamassa Salossa järjestettyä huutokauppaa, jossa kaupan oli vuoden '89 Corvette. Auton hinta pompsahti 8600 euroon ja lähdinkin tämän myynnin jälkeen kotiin ennen kuin piha oli tukossa väkijoukosta.

Chevrolet Corvette C4 huutokauppa

 

Se miksi tästä ylipäätään kirjoitan, tulee tässä:

Auto löytyi noin 3 tuntia myöhemmin Nettiautosta hintaan 12 950 € (kuvakaappaus myynti-ilmoituksesta). Eihän siinä ole mitään ihmeellistä, että auto ostetaan ja myydään kalliimmalla eteenpäin, mutta harvoin auton mittarilukema pienenee kolmessa tunnissa kymmeniä tai satoja tuhansia kilometrejä.

Huutokaupan vetäjä ilmoitti autossa olevan noin 200 000 mittarissa. Itselle jäi epäselväksi, että oliko kyseessä kilometrit vai mailit, mutta ihan kummat vain niin nyt autoa myydään 123 000 kilometriä ajettuna. Sillä on melko suuri ero, että onko autolla ajettu 123 tuhatta vai 320 tuhatta (200 tuhatta mailia).

Autokauppiaita ei kai suotta kutsuta suuriksi huijareiksi ja ilmeisesti Järkiostos Oy ei tee tässä asiassa poikkeusta. Toivottavasti auto löytää kuitenkin kivan kodin! Tällaisia kokemuksia tänään.